Esiintymiskammoisesta asiantuntijabrändiksi

Pienenä tyttönä nautin huomiosta. Asetuin ehdolle aina, kun jaossa oli päärooleja ja keksin mitä erilaisempia tapoja päästä huomion keskipisteeksi. Jo päiväkodissa suunnittelin esityksiä, johon värväsin muita mukaan ja olin innoissani joka kerta, kun pääsin parrasvaloihin.

Jotain kuitenkin muuttui teini-iässä ja minusta tuli esiintymiskammoinen. Jokainen hetki ihmisjoukon edessä tuntui ahdistavalta ja epämukavalta. Kädet hikoilivat, syke kohosi pilviin ja ääni alkoi väristä. Aloin inhota esiintymistä, jota olin aina ennen rakastanut.

 Jokainen kerta, kun minun piti nousta luokan eteen tai puhua ihmisten edessä, tuntui kamalalta. Joskus jopa oman nimen ääneen sanominen uudessa porukassa sai aikaan ahdistuksen tunteen.

Usein kasvu vaatii loikan epämukavuusalueelle

Peloista huolimatta jatkoin itseni haastamista. Puskin itseäni jatkuvasti epämukavuusalueelle epämiellyttävästä tunteesta huolimatta, sillä halusin saada ääneni kuuluviin. Halusin koskettaa ja inspiroida ihmisiä!

Hypyt epämukavuusalueelle kannattivat. Sitähän sanotaan, että kasvua ei tapahdu mukavuusalueella, vaan että ihmisen on alituiseen pyrittävä sieltä pois, kohti epämukavuuden rajaa ja sen yli. Vain sitä kautta on mahdollista kehittyä ja kasvaa, oli kyse sitten esiintymisestä tai vaikkapa urheilusta.

Nykyisin suhtaudun esiintymiseen suhteellisen neutraalisti. Jännitän suuria ihmisjoukkoja edelleen, mutta tunnen hallitsevani tilannetta eri tavalla kuin ennen. Kun ryhdyin pohtimaan syitä tälle, ymmärsin jotain merkittävää.

Aito halu auttaa saa unohtamaan egon epävarmuuden

Kun ihminen saa kertoa jostain itselleen merkityksellisestä aiheesta, on hänen huomattavasti helpompi unohtaa egonsa ja keskittyä jakamaan tietoaan muille. Hän siirtyy flow-tilaan ja unohtaa kaiken ylimääräisen. Jäljelle jää vain aito halu jakaa tietoa muille ja toivo siitä, että joku muukin saa hetkestä jotain itselleen.

Kun ystäväni totesi minulle kaksi vuotta sitten, että minun tulisi kehittää omaa henkilöbrändiäni ja asiantuntijuuttani näkyvämpään suuntaan, olin aluksi kauhuissani. Kylmä hiki nousi pelkästä ajatuksesta: ”Mitä minulla muka olisi annettavana? Mitä minä muka tiedän mistään?”

Lopulta kuitenkin oivalsin, että oli kysymys samasta aiheesta, kuin itse esiintymisessäkin. Minua ei pyydetty luokan eteen esittelemään eri tutkijoiden johtamismalleja tai organisaatiorakenteita, joista en todellisuudessa ymmärtänyt pätkääkään, vaan saisin mahdollisuuden jakaa omaa osaamistani muille!

Kasvattamalla omaa henkilöbrändiäni saisin mahdollisuuden vaikuttaa ja auttaa muita oivaltamaan asioita, joista olen itse saanut apua ja jotka ovat vieneet minua eteenpäin niin elämässäni kuin urallani. Kirsikkana kakun päällä, saattaisin saada tilaisuuden keskustella minulle merkityksellisistä aiheista sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista.

Itseään haastamalla luo itselleen uusia mahdollisuuksia

Viimeisen kahden vuoden aikana olen tietoisesti kasvattanut asiantuntijabrändiäni. Käytän mieluummin sanaa asiantuntija-, kuin henkilöbrändi, sillä koen sen kuvaavan paremmin omia tavoitteitani. Haluan, että minut tunnistetaan nimenomaan asiantuntijana – modernin HR:n rautaisena ammattilaisena. Kahden vuoden aikana olen saanut mielenkiintoisia yhteydenottoja yksityisiltä ja yrityksiltä, puhekeikkoja, työtarjouksia, valmennuspyyntöjä ja upeita verkostoitumismahdollisuuksia – kaikki asioita, joista vielä muutama vuosi sitten uskalsin vain etäisesti haaveilla!

Syy tämän tarinan jakamiselle piilee jälleen vahvassa halussa auttaa muita. Haluan muistuttaa meitä kaikkia siitä, miten itseään haastamalla voi todella saavuttaa kaiken haluamansa ja vielä enemmän. Koen tänä päivänä päässeeni siihen tavoitteeseen, jonka maalasin itselleni vaaleanpunaisella siveltimellä monta vuotta sitten. Näiden vuosien aikana olen kompuroinut, kaatunut ja epäonnistunut, mutta noussut aina takaisin jaloilleni. Noussut jaloilleni, koska haluan tavoitella unelmiani ja inspiroida muita tekemään samoin.

Toki tiedostan, että olen vielä matkani alkupäässä, mutta tänään, 13.9.2021, haluan sanoa itselleni kiitos. Kiitos, että jaksoin yrittää ja tehdä töitä unelmieni eteen. Se kannatti 💛

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s